Keskiviikkona puolen yön aikaan supistukset alkoi ja yö menikin sitten valvoessa. Kolmen aikaan herättelin isäntää ja ilmoitin hälle et supistukset on alkanut mutta jatkaa vaan unia et herätän sitten kun on lähdön aika. :) vastaus : "voi perkele" ja silitys olkapäähän :D hieman huvitti.. Aamulla vielä isäntä kävi kaheksan aikaan hammaslääkärissä ja miten voikaan käydä sellanen tuuri että meijän kylällä on silloin sitten vielä poliisit mitkä tahtoivat sit isännän pysäyttää mutta ei antanut sakkoja vaikka olis kyllä ollut aihetta. :) vitsailin vaan että et mennyt sitten sanomaan että sitä varten ylinopeutta ajelet ku vaimoke odottaa poriin pääsyä tuskasena kotona? :) Ei kuulemman ollut sanonut :D no siitä selvittiin pelkällä huomatuksella.
Puoli yhdentoista ajoissa saavuttiin poriin, mutta eihän sekään ny ihan suunnitelmien mukaan menny ku pelkääjän paikan ovi oli sitten jäätynyt matkalla kiinni :D mä siinä sit ähkin kuskin puolelta pois, oli varmaan näkemisen arvonen suoritus voin kuvitella :D
Sairaalaan päästyä olin jo 3 cm auki. (onneksi,oli nimittäin tunne/pelko että jos ne kumminkin laittaa vielä kotio) siitä se menikin sitten kaikki ihan suht normaalisti mutta isäntä sanoi kahden maissa että lähtee haukkaamaan jotain syömistä et ihan hirvee nälkä (olin tuolloin 5cm auki) no hän lähti ja minä jäin odottamaan tipan laittoa. Tipan laitosta 10 min olin jo täysin auki ja synnytys täydellisesti käynnissä ja isäntä syömässä :D no ei siinä kerinny kissaa sanoa ku likka oli jo ulkona. Soitin isännelle ja sanoin et myöhästyit,tyttö tuli. Eihän se meinannu ensin mua uskoo :) heh,et ei ihan perinteisesti menny meillä tuo. :)
Sairaala-olo kyllä alko jo puuduttaa perjantai ehtoona ja hirveä koti-ikävä iski. :/ Onneksi lauantaina saatiin aamusti hyviä uutisia että jos sokerit ja vauvan kotitarkastus menee läpi niin päästään kotio! :) Ja menihän ne ja kotiin päästiin. Ja on tää ollut kyllä parempi näin, mä en oo yhtään kerta sairaala ihminen eikä siellä voi olla oma itsensä ja rennosti kun koko ajan joku ramppailee kysymässä mitä millonkin. Iso-siskokin on ottanut vauvan hyvin vastaan ja halukas apuvoima kyllä. Tuntuu ihankuin likka oisi kasvanut isoksi tytöksi yhdessä yössä. :) No nyt on sit vauva-perheen arki alkamassa kylläkin isännän flunssan/kuumeilun kera, mutta ensi viikon vielä ainakin kotona ku viettelee isyyslomaa <3
Nyt sit vaan odotellaan sitä aventin-rintapumppua et pääsis sitä nyt sit testailleen :)
Hyvää loppu sunnuntai ehtoota kaikille! Palailen taas kirjottelemaan kuulumisia ensi viikolla :)
Voi vitsi, onnea kovasti!! Veikkaanpa, että pumppu tulee tänään postissa :)
VastaaPoista